Turun Sanomat julkaisi mielipidekirjoitukseni, jossa kyseenalaistan vasta hyväksytyn käännytyslain tehokkuuden [Turun Sanomat]. Kiitoksia Rosa Guevaralle avusta tekstin viilauksessa! Voit lukea lähettämäni version alta (olen lisännyt linkit lähteisiin):
Minulla olisi kysymys uuden käännytyslain tehokkuudesta ajatusleikin muodossa: mitä tapahtuisi, jos Venäjä päättäisi työntää turvapaikanhakijat rajansa yli Suomen rajavyöhykkeelle, ja jättäisi heidät sinne?
Jos Venäjä välineellistää turvapaikan hakuprosessin käännytyslain ennakoimalla tavalla, ei se tietenkään ota käännytettyjä hakijoita takaisin, jolloin hakijat jäävät rajavyöhykkeelle ”jumiin”.
Rajavartiolaitoksen juristi Sanna Palo on todennut, että ”tapauskohtainen harkinta pitää tehdä, ettei kukaan sinne kuole” (Yle 12.7.). Eli Suomi on sentään sitoutunut auttamaan jumiin jääneitä, ja ajan myötä he olisivat esimerkiksi sairauksien takia oikeutettuja joka tapauksessa turvapaikkaan. Voimme varmasti olettaa, että Venäjä ei ole se toimija, joka jakaisi ruokaa ja muuta apua jumiin jääneille.
Onko taustalla ollut ajatus, että Venäjä voisi jostain syystä rajattomasti työntää Suomeen hakijoita ilman käännytyslakia? Ja vastaavasti käännytyslailla Venäjä ei voisi täyttää rajavyöhykettä? Vai onko tässä ajatuksena, että Venäjä ei jättäisi hakijoita jumiin kansainvälisen paineen pelossa? Saanen muistuttaa, että Venäjä käy täysimittaista hyökkäyssotaa.
Vuodenvaihteen 2015—2016 molemmin puolin hakijoita irärajalla oli yhteensä 1 757, ja silloinen sisäministeri Orpo piti tätä selvästi organisoituna — jota se todennäköisesti olikin. Viime vuonna itäraja suljettiin 958 hakijan piikin jälkeen.
Rajavyöhykkeelle rakennettava esteaita muodostaisi noin 7,5 metrin kaistaleen Venäjän rajan väliin. Kaistale jatkuu myös Venäjän puolelle, eikä liene järkevää olettaa, että mahdollisen avun voisi rajata tiukasti niihin jumiin jääneisin, jotka mahtuvat Suomen puolelle.
Suomen ravintoloissa asiakaspaikka lasketaan 1hlö/m². Jos käytämme tätä laskukaavana, kilometrille tätä kaistaletta mahtuisi siis 7 500 hakijaa. Siis moninkertaisesti aikaisempien vaikutusyritysten määrä. Esteaitaa on tarkoitus rakentaa 200 kilometriä.
Venäjän ei kannata työntää hakijoita myöskään maastoon, vaan nimenomaan jumiin näihin esteaidattuihin osuuksiin, jolloin käännytyslain palauttamispykälästä ei olisi hyötyä.
Tällainen rajan täyttäminen on siis ollut mahdollista ennen lainmuutosta, ja on mahdollista samalla tavalla myös käännytyslain aikanakin.
Eli, mitä käännytyslailla oikeastaan voitettiin?
Ville Sundell, forssalainen kaupunginvaltuutettu (vihr.)
PÄIVITYS 4.9.2024: Rajavartiolaitos siirtää nyt aitaa lähemmäksi rajaa pienentääkseen tässä tekstissä esille tuodun vaikuttamisen riskiä, mutta ”käytännössä ongelma ei tästä huolimatta täysin katoaisi, sillä ihmisiä voisi edelleen jäädä Venäjän rajakaistan ja rajaviivan väliselle alueelle” [Ilta-Sanomat].
(Kirjoitus on julkaistu CC BY 4.0 -lisenssin alla, kuten muutkin blogikirjoitukseni.)
