Tekijä: Ville Sundell

  • Aina äänessä, mutta vielä olisi sanottavaa

    Aina äänessä, mutta vielä olisi sanottavaa

    Lähden ehdolle kunta- ja aluevaaleihin [Forssan Lehti] sloganilla ”Aina äänessä, mutta vielä olisi sanottavaa”, kuntana Forssa, ja hyvinvointialueena Kanta-Hämeen hyvinvointialue Oma Häme. Vaalipäivä on sunnuntai 13.4.2025.

    Vaalinumeroni on Forssassa 23, ja Oma Hämeen alueella 2112.

    ”Aina äänessä” on lause jonka sekä kannattajiani että vastustajiani yhdistävät minuun, sillä olenhan aina äänessä: olen tähän mennessä käyttänyt vähintään yhden puheenvuoron jokaisessa valtuuston kokouksessani*. ”Aina äänessä” kuvastaa myös itselleni tärkeää tapaa vaikuttaa, sillä mielestäni poliitikon täytyy sekä osallistua aktiivisesti keskusteluun että pitää itselleen tärkeitä teemoja esillä.

    Visuaalisesti kampanja perustuu sarjakuvataitelija Jouko Nuoran [Wikipedia] näkemykseen minusta.

    Kampanja on itserahoitettu, ja pyrkii ostamaan palvelut forssalaisilta toimijoilta. Minut löydät myös sosiaalisesta mediasta nimellä ”villesundellfi” [Facebook, Instagram, YouTube].

    Vaaliteemana osallistaminen

    Kampanjan teemana on osallistaminen [THL], eli asukkaiden laajempi osallistaminen päätöksentekoon. Tätä yritin edistää jo valtuustoaloitteellani ”kuntalaisten oikeudesta allekirjoittaa valtuustoaloitteita”, joka ikävä kyllä kaatui valtuustossa [Forssan Lehti]. Olen myös ajanut nykyistä laajempaa esilläpitoa pöytäkirjoille [Forssan Lehti]. Valtuustokäsittelyjen aikana olen vasta ymmärtänyt, kuinka paljon osallistamisessa on vielä työtä tehtävänä.

    Uskon näet, että klassinen edustuksellinen demokratia on auttamattomasti vanhanaikainen, ja päätösten tekeminen kuuluisi viedä lähemmäksi ihmistä, vaikkakin edustuksellisen demokratian ohjaamana.

    Menneellä kaudella olen myös puolustanut nuoria, vastustanut epäeettisiä kaivosjättejä, penännyt parempaa kyberturvallisuutta, toivonut rasisminvastaista koulutusta luottamushenkilöille, ehdottanut seudullista kulttuurilautakuntaa [pöytäkirja] sekä saanut Forssaan anonyymin rekrytoinnin, koiraladun ja villipuistot. Olen kirjoittanut myös muutamia yleisönosastokirjoituksia. Striimi puheenvuoroistani löytyy etusivulta, ja Twitchistä [Twitch].

    Jatkossakin lupaan olla aina äänessä, ja kaikkien eläinten puolella, ihmiset mukaan lukien.

    * Valtuuston kokouksessa 15.11.2021 en ollut paikalla, sillä olin karanteenissa odottamassa tulosta koronatestistä. Minua sijaisti varajäsen. Silloin kun en ole laillisesti velvoitettu olemaan poissa, olen ollut sekä läsnä että aktiivisesti osallistunut keskusteluun. Tämä artikkeli päivittyy kampanjan edetessä.

  • Aloite rasisminvastaisesta koulutuksesta luottamushenkilöille

    Luin seuraavan aloitteen maanantain 9.12.2024 valtuustossa [Forssan Lehti]:

    EU:n perusoikeusviraston raportissa “Tummaihoisena EU:ssa” (2023) Suomi on läntisen Euroopan unionin rasistisin valtio. Suomessa tämän ja muiden vastaavien tulosten pohjalta yhdenvertaisuusvaltuutettu totesi tänä vuonna, että “tuoreimmat tutkimustulokset korostavat tarvetta toimia rasismin kitkemiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi”.

     

    Yhdenvertaisuuslaki kattaa varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestäjät sekä työnantajat, mutta jättää soveltamisen ulkopuolelle luottamushenkilöt. Tähän on kuntatasolla hiljattain herätty, ja muun muassa Riihimäellä on tehty aloite, jossa todetaan, että “luottamushenkilöiden ja valtuutettujen rooli esimerkkinä kaupunkilaisille on merkittävä, ja rasisminvastainen koulutus auttaisi kaikkia luottamushenkilöitä […] tunnistamaan rasismin ja puuttumaan rasismiin tehokkaammin.”

     

    Luottamushenkilöt eivät kuitenkaan toimi pelkkinä esimerkkeinä, vaan tekevät konkreettisia päätöksiä, jotka koskettavat kuntalaisia. Tällaisissa päätöksissä rasismilla ei ole sijaa.

     

    Esimerkiksi Vantaa on järjestänytkin koulutusta luottamushenkilöilleen, uusimpana linjauksena järjestää koulutus jokaisen valtuustokauden alussa.

     

    Siksi me allekirjoittaneet esitämme, että kaupunki päättää järjestää luottamushenkilöilleen rasisminvastaisen koulutuksen vähintään kerran valtuustokaudessa.

     

    Mahdollinen toteutusesimerkki: jokaisen valtuustokauden alussa järjestetään kahtena eri ajankohtana julkinen koulutus, jotta sekä sisältö että osallistujalista voidaan tuoda julkiseen keskusteluun.

    Aloitteen allekirjoitti yhdeksän muuta valtuutettua [pöytäkirja]. Luottamushenkilöitä ei voi, eikä pidäkään, pakottaa koulutuksiin, sillä heillä on oltava täysi vapaus harjoittaa luottamustoimeaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Mutta rakentavaa julkista painetta tärkeän asian puolesta saadaan toivottavasti rakennettua sillä, että koulutus ja siihen osallistuminen (tai osallistumatta jättäminen) tuodaan julkiseen keskusteluun.

    Aloitteen kirjoittajana julkaisen aloitteen tekstin tekijänoikeusvapaana CC0:n alla. Muu blogitekstini on julkaistu CC BY 4.0 -lisenssin alla, kuten muutkin blogikirjoitukseni.

  • Neulanvaihdosta (ja hieman käyttöhuoneista)

    Forssan Lehti julkaisi 28.10.2024 vastaukseni kansanedustaja Mira Niemisen huoliin huumeiden käyttöhuoneista [Forssan Lehti]. Lehteen lähettämäni teksti alla:

    Kansanedustaja Mira Nieminen on huolissaan huumeiden käyttöhuoneista (FL 21.10.). Olen tarpeeksi vanha muistamaan kiihkeän yhteiskuntakeskustelun neulanvaihto-ohjelmista… silloin kun niistä vielä keskusteltiin. Neulanvaihtopisteet ovat olleet kiinteä osa terveydenhuollon palveluvalikoimaa jo parin vuosikymmenen ajan.

     

    Onneksi kiinnostuneille internetistä löytyy keskusteluja kyseisestä aikakaudesta. Esimerkiksi Suomi24:n keskusteluketju “Narkkareille ilmaiset ruiskut” (2005) kannattaa lukea. Tarkkaavainen lukija voi huomata selkeitä yhteneväisyyksiä nyt käytävään keskusteluun käyttöhuoneista.

     

    Molemmissa tapauksissa konseptia on käytetty maailmalla onnistuneesti jo pitkään, molempiin liittyy paljon tieteellistä tutkimusta, ja molemmat vaikuttavat asiaan perehtymättömälle siltä, että nyt hyysätään rikollisia ja rikollisuutta. Mutta päihdepolitiikassakin pitäisi luottaa tieteeseen.

     

    Kuten neulanvaihdon osalta, myös käyttöhuoneiden tieteellinen näyttö on vahvaa. Jo vuonna 2004 EU:n huumevirasto julkaisi tutkimuksen “European report on drug consumption rooms”, jossa todettiin terveyshyötyjen olevan ilmeiset: akuutit yliannostuskuolemat vähenivät, ja käyttäjille tarjottiin matalan kynnyksen pääsy terveyspalveluihin, josta oli pitkän aikavälin terveyshyötyjä. Tällä vuosikymmenellä julkaistut koontitutkimukset pitkän aikavälin hyödyistä tukevat tätä johtopäätöstä, eikä Niemisen pelkäämiä merkittäviä haittavaikutuksia ole yleisesti todettu (Vincent Tran ym. 2021).

     

    Nieminen on selvästi lukenut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen käyttöhuoneista, kuten sosiaali- ja terveysvaliokunnan varajäseneltä sopii olettaakin, mutta jättää kertomatta olennaisia seikkoja. On totta, että todennäköisesti Suomessa ei nähtäisi samankaltaista yliannostuskuolemien laskua kuin muualla, sillä Suomessa käyttökulttuuri suosii pitkävaikutteisia syötyjä lääkkeitä (vaikka THL ottaakin esille etupainotteisen reagoimisen käyttökulttuurin muutoksiin). Mutta akuuttien komplikaatioiden lisäksi käyttöhuoneet on tarkoitettu niihin huumeisiin, joihin liittyy käyttövälineitä ja/tai hygieniariskejä. Näihin kuuluu Niemisen mainitsema buprenorfiini (“Subutex”), joka on ylivoimaisesti Suomen piikitetyin huume (Ruiskuhuumejäämätutkimus 2023).

     

    Toisin kuin Nieminen, THL uskoo, että “käyttöhuoneilla voisi Suomessa olla merkittävä vaikutus huumausaineiden pitkäaikaiskäytöstä johtuvien sairauksien ja kuolleisuuden vähentämisessä”, kuten muuallakin maailmassa. Siksi THL on avoin käyttöhuoneiden kokeilemiselle osana terveydenhuollon keinovalikoimaa, kuten tieteelliseen tutkimustietoon perustuvan organisaation pitäisikin olla.

     

    Ville Sundell

    forssalainen kaupunginvaltuutettu (vihr.), kunta- ja aluevaaliehdokas

  • Maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista

    Forssan Lehti julkaisi mielipidekirjoitukseni [Forssan Lehti], jossa vastaan valtuustokollegalleni Otto Erikssonille hänen kirjoitukseensa ”Maahanmuutto ratkaisee talousongelmamme – tai ei sitten taidakaan” [Forssan Lehti]. Lähettämäni mielipidekirjoitus alla lähdelinkkeineen:

    Valtuustokollegani Eriksson viittaa mielipidekirjoituksessaan maahanmuuton talousvaikutuksista (FL 23.9.) kirjaan “Borderless Welfare State” (2023). Kirjan on rahoittanut äärioikeistolaisen FvD-puolueen ajatuspaja Renaissance Instituut. 274-sivuisessa kirjassa käydään läpi useita syitä sille, miksi “ei-länsimaalaisista” yhteiskunnista tuleva maahanmuutto on usein taloudellisesti nettohaitallista, kuten koulutus- ja kulttuurierot.

     

    Kuitenkin sosiaaliset syyt kuten rasismi ovat lähes täysin unohdettuja: tätä käsitellään lyhyesti sivulla 219, mutta tämä unohdetaan loppukirjan ajaksi, eikä tätä mainita lainkaan tiivistelmäartikkelissa (ResearchGate). Tämä on tärkeää etenkin toisen polven maahanmuuttajia tarkastellessa, ja otetaan kyllä huomioon esimerkiksi IMF:n työpaperissa (WP/24/211), joka viittaa sekä kyseiseen kirjaan että täysin vastakkaiseen lopputulokseen päätyneeseen tutkimukseen (Carlo Fiorio, 2023).

     

    Talousjärjestelmämme perustuu siihen, että yhteiskunnassa on enemmän nuoria kuin vanhoja. Tästä syystä nyt nähtävä lapsikato on suuri taloudellinen haaste, johon tällä hetkellä ainoa ratkaisu on hankkia ihmisiä rajojen ulkopuolelta. Ajan kuluessa on tosin todennäköistä, että lapsikato saavuttaa kaikki yhteiskunnat, joten pitkällä aikavälillä meidän on keksittävä “jotain muuta” kuin nykyinen pyramidirakenne.

     

    On tosin selvää, että yhteiskunta hyötyy todennäköisesti enemmän rahallisesti australialaisesta tietotekniikkainsinööristä kuin nigeriläisestä perheenäidistä (Education Index 2022), mutta tämä ei ole mikään uusi havainto: vuonna 2018 Donald Trump ilmoitti haluavansa maahanmuuttajia vain Norjasta. 

     

    Me emme kuitenkaan voi lapsikatoamme paikata norjalaisilla insinööreillä, sillä a) heitä on aika vähän, ja b) kaikki muutkin haluavat heidät. Ja jos he eivät ole Norjasta, c) he haluavat Norjaan.

     

    Me voimme paikata lapsikadon integroimalla ihmiset paremmin yhteiskuntaan, kuten maahanmuuttajat ja yhteiskunnasta syrjäytyneet. Tähän tarvitsemme sekä sosiaaliturvaa, koulutusta että rasismin kitkemistä. Eli niitä asioita, joihin viitataan Erikssonin viittaamassa kirjassakin, tosin lyhyesti. Vaikka tämä aluksi rasittaakin julkista taloutta, se on kestettävä, sillä mitään muuta ratkaisua ei lähitulevaisuudessa ole tarjolla.

     

    Näistä syistä viranhaltijat siis puhuvat meille maahanmuutosta ratkaisuna ikääntyvään väestöön ja lapsikatoon, sillä sitä se on.

     

    Ville Sundell

    Forssalainen kaupunginvaltuutettu (vihr.)

  • Ei kaivoksia ilman vastuullisuutta

    Forssan Lehti julkaisi yleisönosastokirjoitukseni vastuullisesta kaivostoiminnasta 17.9.2024 [Forssan Lehti]. Tässä alkuperäinen lehteen lähettämäni teksti:

    Forssan Lehden pääkirjoitus (FL 9.9.) nostaa aivan oikein esille kunnan muuttuneen, ja nykyään ratkaisevan, roolin kaivostoiminnan kaavoittamisessa. Tämä rooli kumpuaa uudesta viime vuonna hyväksytystä kaivoslaista.

     

    Kirjoitus myöskin toteaa aivan oikein, että nyky-yhteiskuntamme, ainakin vielä toistaiseksi, tarvitsee neitseellisiä kaivannaisia. Mutta ikävä kyllä, monesta kaivoksesta on kokonaisvaikutuksiltaan enemmän haittaa kuin hyötyä.

     

    Ongelmana onkin, kuinka kaavoittaa kestävää ja vastuullista kaivostoimintaa. Forssassa vihreät pistivät keväällä vireille valtuustoaloitteen, joka pyrkii ratkaisemaan tämän ongelman käyttämällä hyväksi jatkuvasti yleistyvää ESG-luokitusta (FL 20.4.).

     

    ESG-luokittamisessa jokin luokitusyritys X luokittaa yrityksen Y ympäristöllisen, sosiaalisen ja hallinnollisen vastuullisuuden. Vaikka aikaisemmin luokitusyrityksiä ei säädeltykään, Euroopan parlamentti odotetusti hyväksyi ESG-luokitusyritysten sääntelyasetusehdotuksen yhdeksän päivää aloitteen lukemisen jälkeen.

     

    Aloitteen mukaan kaupungin tulisi linjata kaavoittavansa kaivostoimintaa vain niille toimijoille, joiden ESG-luokitus on tarpeeksi korkea.

     

    Aloitteen lähestymistapa on uusi, mutta niin on lakikin, johon aloite pohjaa. Aloitetekstistä pyysimme lainopillisen arvion sekä Suomen luonnonsuojeluliiton että Kuntaliiton juristeilta. Kiinnostuneet löytävät aloitetekstin perusteluineen blogiartikkelistani “Valtuustoaloite kaivoshankkeisiin varautumisesta”.

     

    Forssan alueella malminetsintä on vasta alkuvaiheessa. Vaikka aloite on vielä viranhaltijavalmistelussa, kaivoksen perustaminen ei ole nopeaa, ja siten kaivostoiminnan kaavoittaminen ei Forssan kohdalla ole vielä vuosiin ajankohtaista, jos koskaan.

     

    Ville Sundell

    Kaupunginvaltuutettu (vihr.)

  • Aloite kuntalaisten oikeudesta allekirjoittaa valtuustoaloitteita

    Eilisessä valtuustossa 12.8.2024 luin seuraavan aloitteen kuntalaisten oikeudesta allekirjoittaa valtuustoaloitteita [YouTube, Forssan Lehti, pöytäkirja]:

    Hallintosääntömme mukaan valtuustoaloite on aina vähintään yhden valtuutetun tekemä, ja allekirjoittama. Muut vastaavassa asemassa olevat voivat allekirjoituksillaan asettua aloitteen taakse niin halutessaan.

     

    Vaikka hallintosääntömme käsitteleekin kaikki aloitteet vertaisina, allekirjoitusten määrä on usein osoitus siitä, kuinka merkittäväksi aloite valtuutettujen kesken nähdään.

     

    Tämän nykyisen mallin lisäksi tämän aloitteen allekirjoittajat ehdottavat, että kaupunki antaa mahdollisuuden yksittäiselle kuntalaiselle ilmaista tukensa valtuustoaloitteille.

     

    Tämän voisi aluksi toteuttaa esimerkiksi siten, että Kirjaamoon voisi käydä tunnistautumassa, jonka jälkeen kannatus kirjataan halutulle aloitteelle. Kannatuksen pitää voida myös perua myöhemmin. Kaupunki julkaisisi vain aloitteen allekirjoittaneiden kuntalaisten kokonaismäärän verkkosivuillaan.

     

    Allekirjoituskelpoisuus voisi olla myös perinteistä vaalikelpoisuutta laajempi, kattaen myös esimerkiksi alaikäiset nuoret ja vastamuuttaneet, ja voisi olla vaikkapa kotiosoitepohjainen.

     

    Tämä tukisi strategiamme mukaista kuntalaisten osallistamista, ja saattaisi tarjota myös tukea aloitteiden priorisointiin valmisteluvaiheessa.

    Aloitteet voivat syntyä monella tapaa, esimerkiksi valtuutettujen päästä, kuntalaispalautteesta, mielenkiintoisesta lehtijutusta, tai vaikka jonkin tutkimuksen pohjalta. Tämän aloitteen syntytarina on kohdallani uniikki, sillä se sai alkunsa paikallislehtemme jutusta koiralatualoitteestani [Forssan Lehti], jossa annettiin ymmärtää, että aloitteen saavat allekirjoittaa ”kaikki halukkaat” (mutta kuten oikaisupyynnössäni totesin, oma muotoiluni oli myös hieman epätarkka).

    Oikaisupyynnön lähettämisen jälkeen pohdin, että ”hmm, miksipäs ei?” ja aloin luonnostelemaan aloitetta aiheesta.

    Lähettämäni oikaisupyyntö:

  • Mitä hyödymme käännytyslaista?

    Turun Sanomat julkaisi mielipidekirjoitukseni, jossa kyseenalaistan vasta hyväksytyn käännytyslain tehokkuuden [Turun Sanomat]. Kiitoksia Rosa Guevaralle avusta tekstin viilauksessa! Voit lukea lähettämäni version alta (olen lisännyt linkit lähteisiin):

    Minulla olisi kysymys uuden käännytyslain tehokkuudesta ajatusleikin muodossa: mitä tapahtuisi, jos Venäjä päättäisi työntää turvapaikanhakijat rajansa yli Suomen rajavyöhykkeelle, ja jättäisi heidät sinne?

    Jos Venäjä välineellistää turvapaikan hakuprosessin käännytyslain ennakoimalla tavalla, ei se tietenkään ota käännytettyjä hakijoita takaisin, jolloin hakijat jäävät rajavyöhykkeelle ”jumiin”.

    Rajavartiolaitoksen juristi Sanna Palo on todennut, että ”tapauskohtainen harkinta pitää tehdä, ettei kukaan sinne kuole” (Yle 12.7.). Eli Suomi on sentään sitoutunut auttamaan jumiin jääneitä, ja ajan myötä he olisivat esimerkiksi sairauksien takia oikeutettuja joka tapauksessa turvapaikkaan. Voimme varmasti olettaa, että Venäjä ei ole se toimija, joka jakaisi ruokaa ja muuta apua jumiin jääneille.

    Onko taustalla ollut ajatus, että Venäjä voisi jostain syystä rajattomasti työntää Suomeen hakijoita ilman käännytyslakia? Ja vastaavasti käännytyslailla Venäjä ei voisi täyttää rajavyöhykettä? Vai onko tässä ajatuksena, että Venäjä ei jättäisi hakijoita jumiin kansainvälisen paineen pelossa? Saanen muistuttaa, että Venäjä käy täysimittaista hyökkäyssotaa.

    Vuodenvaihteen 2015—2016 molemmin puolin hakijoita irärajalla oli yhteensä 1 757, ja silloinen sisäministeri Orpo piti tätä selvästi organisoituna — jota se todennäköisesti olikin. Viime vuonna itäraja suljettiin 958 hakijan piikin jälkeen.

    Rajavyöhykkeelle rakennettava esteaita muodostaisi noin 7,5 metrin kaistaleen Venäjän rajan väliin. Kaistale jatkuu myös Venäjän puolelle, eikä liene järkevää olettaa, että mahdollisen avun voisi rajata tiukasti niihin jumiin jääneisin, jotka mahtuvat Suomen puolelle.

    Suomen ravintoloissa asiakaspaikka lasketaan 1hlö/m². Jos käytämme tätä laskukaavana, kilometrille tätä kaistaletta mahtuisi siis 7 500 hakijaa. Siis moninkertaisesti aikaisempien vaikutusyritysten määrä. Esteaitaa on tarkoitus rakentaa 200 kilometriä.

    Venäjän ei kannata työntää hakijoita myöskään maastoon, vaan nimenomaan jumiin näihin esteaidattuihin osuuksiin, jolloin käännytyslain palauttamispykälästä ei olisi hyötyä.

    Tällainen rajan täyttäminen on siis ollut mahdollista ennen lainmuutosta, ja on mahdollista samalla tavalla myös käännytyslain aikanakin.

    Eli, mitä käännytyslailla oikeastaan voitettiin?

    Ville Sundell, forssalainen kaupunginvaltuutettu (vihr.)

    PÄIVITYS 4.9.2024: Rajavartiolaitos siirtää nyt aitaa lähemmäksi rajaa pienentääkseen tässä tekstissä esille tuodun vaikuttamisen riskiä, mutta ”käytännössä ongelma ei tästä huolimatta täysin katoaisi, sillä ihmisiä voisi edelleen jäädä Venäjän rajakaistan ja rajaviivan väliselle alueelle” [Ilta-Sanomat].

     (Kirjoitus on julkaistu CC BY 4.0 -lisenssin alla, kuten muutkin blogikirjoitukseni.)

  • Valtuustoaloite kaivoshankkeisiin varautumisesta

    Luin maanantain 15.4.2024 valtuustossa seuraavan aloitteen [pöytäkirja, Forssan Lehti, YouTube]:

    Forssa on herättänyt viime aikoina kaivosjättien huomion, ja ikävä kyllä jotkin näistä toimijoista ovat tunnettuja epäeettisestä toiminnastaan.

     

    Vaikka kaivokset ovatkin yhteiskunnallemme tarpeen, mielestämme näin ympäristökriittistä liiketoimintaa saisi harjoittaa vain korkeilla eettisillä standardeilla toimiva taho. Myöskin kokonaisvaikutukset huomioiden joistain kaivoksista saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

     

    Viime kesänä voimaan tullut uusi kaivoslaki selkeyttää kunnan asemaa suhteessa kaivosalaan, antaen kunnalle mahdollisuuden päättää kaavoituksella alueelleen perustettavista kaivoksista.

     

    Nyt Forssalla on mahdollisuus näyttää, mitä kaupunkistrategian mukainen järkivihreys käytännössä tarkoittaa.

     

    Vaikka toimijoiden eettisyyden mittaaminen ei ole helppo tehtävä, koko ajan yleistyvä ESG-luokittaminen onneksi helpottaa tätä tehtävää. ESG-luokitus on usein numeraalinen arvio yrityksen toiminnasta ympäristön, yhteiskuntavastuun ja hyvän hallintotavan näkökulmista. Vaikka tällä hetkellä ESG-luokittaminen on villi länsi, jossa mikä tahansa luokitusyritys voi luokittaa minkä tahansa yrityksen lähes mielivaltaisin perustein, EU pyrkii sääntelyn keinoin tuomaan selvyyttä luokittamiseen, luoden ympäristön jossa yrityksiä ESG-luokitellaan jatkossa samoilla pelisäännöillä.

     

    Voisimme esimerkiksi asettaa eettisen toimijan rajaksi sijoittumisen vastuullisempaan kolmannekseen huonoimman EU-sertifioidun ESG-luokituksensa mukaan.

     

    Me allekirjoittaneet esitämme, että kaupunki päättää kaavoittaa kaivoslain mukaista toimintaa vain, jos kaikki hankkeeseen liittyvät toimijat ovat vastuullisiksi ESG-luokiteltuja.

    Koska aloitteen lähestymistapa sekä laki, johon se nojaa, ovat uusia, ajattelin tässä käydä aloitteen toimintamekanismin ja perustelut yksityiskohtaisesti läpi.

    Taustaa

    Uudistunut kaivoslaki tuli voimaan kesällä 2023, ja selkeytti merkittävästi kunnan asemaa kaivosten perustamisessa. Siinä missä kuntakaavan vaikutus kaivoksen perustamiseen on ollut epäselvä, ja käytännössä olematon, uuden lain perusteella kaivoslupa voidaan myöntää vain hankkeille, jotka perustuvat voimassa olevaan kaavoitukseen. Tämä antaa kunnille käytännössä mahdollisuuden päättää kaivosten perustamisesta alueilleen.

    ESG-luokittaminen, eli yritysten vastuullisuuden mittaaminen, on jatkuvasti kasvava ala. Ongelmana on, että luokitusyrityksiä ei tällä hetkellä juurikaan säädellä. Eli yritys X voi saada merkittävästi erilaisen ESG-arvosanan luokittajalta A kuin luokittajalta B. EU on tarttumassa tähän ongelmaan rakentamalla sääntelyä, jolloin luokittajien täytyisi suorittaa luokittaminen suunnilleen samoin tavoin, ja samoilla kriteereillä.

    Soveltamisala

    Aloitteessa ehdotettua valtuuston päätöstä on tarkoitus soveltaa tilanteissa, joissa esimerkiksi tontin omistaja hakee kaavamuutosta kaivokselleen. Eli tarkoituksena ei ole puuttua tätä edeltäviin kevyempiin toimiin, kuten malminetsintään.

    Toimintamekanismi

    Kyse ei ole varsinaisesti kaavoituksesta itsessään, vaan valtuuston asettamista kriteereistä, joilla kaavoitusprosessi käynnistetään. Kunnalla ei ole lähtökohtaisesti velvollisuutta reagoida hakemukseen kaavoitusmenettelyn käynnistämisestä, kuten Pölönen ja Leino vertaisarvioidussa artikkelissaan ”Kaivossektorin hyväksyttävyysvaje ja paikallisten vaikuttamismahdollisuudet” [pdf] toteavat (s. 48).

    Seuraavaksi hankkeeseen liittyvät toimijat arvotetaan näillä etukäteen määritellyillä ESG-kriteereillä. Kaavoitusprosessi käynnistyy, ja etenee normaalin kaavoitusprosessin tavoin tästä pisteestä eteenpäin, jos nämä kriteerit täyttyvät.

    Avoimet kysymykset

    Tämä uusi lähestymistapa nostaa esille muutamia juridisia kysymyksiä, joihin tarjoan yhden mahdollisen vastauksen jokaiseen. Lopullista vastausta ei voi antaa kuin (korkein) hallinto-oikeus. Tähän pohdintaan on osallistunut merkittävästi Suomen luonnonsuojeluliiton lakiapu sekä Kuntaliiton hallintojuristit.

    1. Voivatko vastuullisuutta mittaavat ESG-kriteerit aiheuttaa kiellettyä syrjintää elinkeinonharjoittajien välillä? Vaikka tästä ei suoraan säädetä kaivoslaissa, lähin vastaavuus kuntien, elinkeinonharjoittajien ja vastuullisuusvaatimusten osalta löytyy hankintalainsäädännöstä, tarkemmin kunnan mahdollisuudesta asettaa hankintasääntö. Hankintasäännöissä kunnilla on mahdollisuus asettaa kriteerejä elinkeinonharjoittajia kohtaan, kunhan näiden kriteereiden voidaan katsoa olevan reiluja kaikille. Yksi sallittu kriteeristö on vastuullisuuden mittaaminen esimerkiksi sertifikaateilla. Forssan oma hankintaohje asettaa mm. seuraavan kriteerin: “Kilpailutuksen kohteena olevilta tuotteilta tai palveluilta voidaan edellyttää merkkiä näytöksi siitä, että hankinnan kohde on haluttujen ympäristöominaisuuksien, sosiaalisten ominaisuuksien tai muiden ominaisuuksien mukainen.” Nykylainsäädännön henki sekä kansallisesti että EU:ssa tukee vastuullisten toimijoiden suosimista.
    2. Voidaanko kaivoksen kaavoitusta estää maankäytön ulkopuolisista asioista johtuvista syistä? Tämä ei ole välttämättä lainkaan maankäytöllinen kysymys, sillä kuten todettua yllä, kunnan ei ole pakko käynnistää kaavoitusmenettelyä sidosryhmien aloitteesta. Tämä aloite ei tarkoituksella ota kantaa kunnan oma-aloitteiseen kaavoitukseen: tällaisesta aloitteesta ei olisi paljoakaan hyötyä, sillä valtuusto lopulta hyväksyisi tai hylkäisi kaavan ylimpänä päättävänä elimenä joka tapauksessa.
    3. Onko ESG paras mittari? Varmastikaan ei paras, koska eettisen toiminnan mittaaminen on suhteellisen uusi ala, joka varmasti kehittyy tulevaisuudessa. En kuitenkaan ole tietoinen, että mitään parempaakaan tapaa olisi vielä kehitetty. Mutta periaatteeni on, että aloitteen pitäisi sisältää aina ainakin yksi konkreettinen ratkaisu, ja nykyinen ESG-luokittamisen ja EU-sääntelyn yhdistelmä nähdäkseni tarjoaa sellaisen. Kun parempia mittareita kehitetään, Forssa voi siirtyä käyttämään niitä.

    Pohdintaa

    Tämä on uuteen lakiin perustuva, uudenlainen aloite. Tämä lähestymistapa on kuitenkin juridisesti perusteltavissa, ja nähdäkseni kestää tarkastelun. Tämä aloite myöskin nojaa vasta käynnistyvään EU-sääntelyyn ESG-luokittajista. Tämä ei varmastikaan ole ongelma, sillä ensimmäiseen Forssaan liittyvään kaivoslupahakemukseen menee varmasti vuosia, jolloin sääntely mitä suuremmalla todennäköisyydellä jo käy ja kukkuu (alustavasti sääntely tulisi voimaan vuoden 2025 aikana). Aloitteessa ehdotettu ESG-vaatimus on tarkoituksella asetettu korkeaksi, onhan kaivostoiminnalla merkittävät ympäristöseuraamukset (tällä hetkellä en ole tietoinen, että yksikään kaivosyhtiö läpäisisi sitä). Tosin, tämä on varmaankin se aloitteen kohta, joka saattaa tarkentua aloiteprosessin edetessä.

    Tämä aloite on esitelty seuraaville tahoille: Suomen Kuntaliitto ry, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Lounais-Hämeen Vihreät ry, Hämeen tieteen ja teknologian vihreät ry, Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry sekä Forssan kaupunki, ja lähetetty perusteluineen kopiona Rio Tinto Exploration Finland Oy:lle.

    Aloitteen kirjoittajana julkaisen aloitteen tekstin tekijänoikeusvapaana CC0:n alla, muu blogitekstini on julkaistu CC BY 4.0 -lisenssin alla, kuten muutkin blogikirjoitukseni. Tätä kirjoitusta on täydennetty 7.8 Kuntaliiton vastauksen perusteella, sekä 15.9 täydennetty ja korjattu tekstiä. Alkuperäinen kirjoitus on saatavilla Wayback Machinesta.

  • Forssan ensimmäinen koiralatu nyt Iso-Hunnarilla

    Aloitteeni mukainen koiralatukokeilu alkanut Iso-Hunnarilla [Facebook]! Kyseessä on joka vuosi ajettava kilometrin pituinen perinteiseen hiihtoon tarkoitettu latuosuus, johon on lisätty myös koirahiihtomahdollisuus [forssa.fi]. Koirahiihdosta ja sen aloittamisesta voi lukea Suomen Valjakkourheilijoiden Liiton kotisivuilta [vul.fi], vaikka Forssan koiraladulla voikin hiihtää koiran kanssa myös vapaamuotoisesti. Paikallislehtemme myös uutisoi aikaisemmin aloitteen hyväksymisestä [Forssan Lehti].

    Forssan kaupungin Facebook-päivityksessä koiraladun etikettisäännöt tiivistetään näin [Facebook]:

    ❄ Varaudu yllättäviin tilanteisiin, sillä koirahiihto on vauhdikas laji.

    ❄ Muista riittävät turvavälit.

    ❄ Pidä koira lähelläsi ladun reunassa tai jalkojesi välissä, kun pysähdyt.

    ❄ Koirahiihtoladulla koirien tulee olla aina kytkettynä.

    ❄ Laduilla ei tule kävellä. Koiralatu ei siis ole latu, jolla koiria saa ulkoiluttaa kävellen tai vapaana.

    ❄ Mikäli edelläsi on koirakko, ilmoita ohitusaikeesi kuuluvasti ja hyvissä ajoin.

    ❄ Mikäli olet ohitettavana, siirry ladun laitaan, hidasta vauhtiasi ja pysähdy tarvittaessa.

    ❄ Pyri pitämään koirasi pois perinteisen hiihtotyylin latu-uralta, jottei ura rikkoontuisi. Lisäksi epätasaisella latu-uralla juoksevalla koiralla nyrjähdysvammojen riski on suurempi.

    ❄ Korjaa mahdolliset koiran jätökset aina pois ladulta.

    ❄ Älä tuo aggressiivista tai arvaamattomasti käyttäytyvää koiraa ladulle.

    Aloitteeni oli myös lyhyempiä läpimenneitä mitä olen nähnyt, ja kuului kokonaisuudessaan seuraavasti [pöytäkirja]:

    Koiralatuja, eli koiran kanssa hiihtämiseen tarkoitettuja latuja, löytyy nykyään lähes kaikkialta Suomesta…


    …paitsi Lounais-Hämeestä. Forssa voisi olla tässäkin alueellinen suunnannäyttäjä.


    Tällainen koiralatukokeilu voitaisiin toteuttaa esim. Nurmijärven tavoin siten, että tietyt latuosuudet toimisivat koiralatuina tiettyinä aikoina.


    Näin toteutettuna kokeilu olisi sekä kustannustehokas, että hyvä tapa kerätä kuntalaispalautetta ja -kokemuksia.

    Mielenkiintoista nähdä, kuinka seutukuntalaisemme löytävät koiralatumme 🐶

    Aloitteen kirjoittajana julkaisen aloitteen tekstin tekijänoikeusvapaana CC0:n alla. Muu blogitekstini on julkaistu CC BY 4.0 -lisenssin alla, kuten muutkin blogikirjoitukseni.

  • Toisen valtuustovuoden kooste

    Alla on kooste lähes kaikista pitämistäni puheenvuoroista ajalta 2022 syksy – 2023 kesä (olen mm. jättänyt pois lyhyet tekniset puheenvuorot, sekä sellaiset puheenvuorot, joiden aikana esimerkiksi mikrofonini ei toiminut).

     

Creative Commons License
Except where otherwise noted, the content on this site is licensed under a Creative Commons Attribution 4.0 International License.